Sukan varsi etenee... vaan kovin hitaanlaisesti. Ajatus harhailee muissa asioissa, eikä kutimiin osaa tarttua vaikka niitä mukana tulee raahattua töissäkin. Uusia ihanan värisiä lankojakin odottaa kopassa, vaan ei houkuttimena jaksa toimia nyt. Josko loppukuusta messuilta löytäisi jo niin polttavia lankoja, että sais vallan uutta nostetta koko neulomishommaan. Sukkia on tullut talven aikana tehtyä vaan jokunen pari, pipoja sitäkin enemmän, helppoa ja nopeaa. Kaikista ei kuvatuksia ole tullut napsittua, kun en ajatellut kuville edes olevan käyttöä. tässä kuitenkin jokunen talven aikana värkätty pipo-kuva, mallina kummituspoju ja sen veli.

 

 

etummainen korvapipo on yksinkertaisesti aina oikeaa ja sivusaumoilla. lankana joku kaksinkertainen ei villa lanka jonka nimi vaipunut unholaan. Taaimmainen korvapipo on viimeisistä messulöydöistä 100% jotainvillaa, reunois joustinneuletta, muuten kokonaisuudessaan oikeaa...

 

 

Tämäkin pipa on neulottu ihan hatusta heittämällä... silmukkamäärä arvottu suurinpiirtein sopivaksi ja lyhykäisillä pyöröpuikoilla saatu saumattomaksi. Kavennukset muistaakseni joka toisella kerroksella alkuun (eka kaventamatta päähänsopiva määrä ja vaihto sukkapuikoille) joka puikon lopussa ja lopulta sekä lopusta että keskeltä... Tosi selkeää, eikö totta!  (joskus vielä opettelen tekemään ohjeiden mukaan, tai ainakin kirjaamaan ylös mitä olen tehnyt) Lankana Novitan Puro ja sävynä revontuli.

 

Vielä uusiksi kummituspoika messulankapipolla

 

 

 

sitten oma poju omassa pipossaan, tehty samalla tavalla kuin Puro-pipokin, lankana ihan perus seiskaveikka.

 

 

ja Nuorimmainen poseeraa kera äipä harrikkavärisen pipan. samalla ohjeistuksella tehty kuin edellisetkin, eli ei ohjeen mukaan päähänsopivaksi. Langat on taaskin messuilta käteen tarttuneita viimesyksyltä. Myöskin 100% jotain villaa.

 

 

Ulkonakin olis MAHTAVA Auringonpaiste, nautitaan siitä ja jatketaan askarteluja illan hämärtyessa. Johan sitä saisi pääsiäistä alkaa kehittelemään. Uskaltaisikohan jo ruohot laittaa aluille?