Siinä se meni, sekin viikonloppu taas ja maanantai samaten. Värkkäykset oli jäissä, mitäänsaamattomuuden multihuipentuma. No, tuli sitten kuitenkin eilen näperreltyä kaikenmoista, vähän sitä ja vähän tätä. Työnteon esteeksi kun iskeytyi sintille lievää lämpöä, kadonnut ääni ja hitonmoinen yskä, joten tuli kerrankin tehtyä kotona jotain oikeastikin hyödyllistä. Nimittäin siivousta ja pyykinpesua, tiskausta ja leivontaa... Ja tietenkin siinä sivussa tuli kilisteltyä sukkaa jonninverran eteenpäin, tulipa päästyä yli kantapään ja raitaa vajaa kavennuksilla mentäs nyt. Tehokasta siivoamista :D Tästä hyvästä päätin illalla palkita itseni ja rikkoa jälleen lupauksen olla koskematta helmiin ennenkuin sukka on valmis....

Tälläinen oli pakko koittaa, ohje oli uusimmassa ihana-lehdessä, yksinkertainen ja helppo, jopa minäkin ymmärsin ohjeet ekalla lukemalla :D

Hieman meinasi olla kävynpalovaaraa ilmassa, kun ei oo aikoihin tullut neulan kanssa helmeiltyä, mutta loppuakohden alkoi sormet alkaa tekemään yhteistyötä mun ja helmien kanssa.

 

Joo, ja vielä kun oppis näitten kuvien kanssa täällä pelaileen ja lisäileen neet sillain et ne olis ees jotenkin siedettävän kokosia ja oikeis paikoissa

Mutta, nyt kutsuu työpäivä. Sukka mukaan josko vaikka saisi neet jo illaksi tänne teitin iloksenne... ja sitten saisin luvallisesti aloittaa taas sata ja kaksymmentä uutta rojektia. Niitä tuossa riittäis. Vessan pääkallo-verhot odottaa ompelukonekäsittelyä. Sitten olis kummipojan ja sen kaksoisveljen ratas-rojekti. osa kankaistakin olis jo hankittu ja rungon osaset kerätty säilöistä kotiin. Ei puuttuis enään ku aikaansaaminen. Mekkoproton tuotekehittelykin on pahasti vaiheessa, silläkin alkaa oleen kiirus, ellei Maikki saa mulle mekkoa aikaiseksi enskuun deadlineen mennes. Jos ei oo mekkoa, niin ei oo yhtään mitään